Kuten jo taisi tulla mainittua, ruoka täällä on pääasiallisesti hyvin sokerista, rasvaista, lisäaineista, käsiteltyä tai kaikkia edellämainittuja. Niinpä sunnuntain koittaessa päätimme lähteä etsimään oikeaa ruokaa, täällä kun kaupat ovat joka päivä auki. Meille oli vinkattu lähellä sijaitsevasta lähi/luomuruokakaupasta ja oivallisen GoogleMapin ohjeiden mukaan kiskoimme reput selkään ja lähdimme taivaltamaan tässä autoilun luvatussa maassa kohti The Community Mercantile -kauppaa.
Paikalliset jalkakäytävät ovat vähän mitä sattuu ja ne joko on kaivettu lumesta esiin tai sitten ei. Reippaat suomalaiset nyt kävelevät sujuvasti pienessä hangessakin, joten parin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen löysimme paikallisen paratiisin esiasteen.
Ovessa odotti jälleen mukavat tervetulotoivotukset:
Tällä kertaa oli muistettu huolehtia, että ihmiset osaavat laittaa myös kengät ja paidat päällensä, mahtavaa! Kauppa oli hinnoiltaan selvästi korkeampi kuin tavalliset bulkkiruokakaupat, mutta kaikki oli luomua ja osa myös lähituotantoa. Myslejä, papuja, pähkinöitä ja muita oli pitkät rivit irtomyynnissä seinillä ja vihannekset ja hedelmät olivat oikean näköisiä eivätkä sellaisia muovisen näköisiä ja kumisen tuntuisia valtavia hormoonijättiläisiä kuin muualla.
Mahtavin löytö oli oikeat kaurahiutaleet! Ei yhtään lisättyä mitään, vain pelkkiä ihania oikeita kaurahiutaleita! Emme myöskään pystyneet vastustamaan hienosti esille aseteltuja piirakoita, jotka oli leivottu aivan lähellä. Täytyyhän sitä kerran maistaa kunnon amerikkalaista omenapiirakkaa.
Reippaan kävelyn jälkeen oli ihana palata kämpille ja tehdä ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa, puhtaista raaka-aineista ja nauttia vielä omenapiirakkaa päälle.
Huvittavinta on ollut, kuinka tärkeimmäksi puheenaiheeksi on noussut meillä ruoka ja mistä sitä saa! Emme ole vaihtokaverin kanssa pahemmin stressanneet mistään virallisista muodollisuuksista, kuten tuberkuloositestin tai englannin kielikokeen läpäisemisestä (seuraukset järjestyksessä karanteeni ja kotimatka tai kielikurssit ja opinto-oikeuden evääminen), vaan yleisin huolenaihe on ollut, mitä seuraavaksi syödään ja missä! Nyt pikkuhiljaa elämä alkaa asettumaan uomiinsa, kun mieleiset ruokapaikat ja -kaupat on löydetty ja tiedetään, miten niihin pääsee. Ei se siis ole ilmeisesti vain miehillä, joilla tie sydämeen vie vatsan kautta.
