On täällä opiskeltukin

Korean Cranes Rising

Jon Havener, 2005

...kaiken sen ruuasta huolehtimisen lisäksi. ;) Kurssit ovat jo alkaneet ja ensimmäiset tehtävät on tehty. Minulla on täällä vain kaksi varsinaista kurssia opinnäytetyön lisäksi: valukurssi (3op) ja 3D-mallinnuskurssi (3op) Matrix-ohjelmalla, joka on periaatteessa Rhino + näppärä lisäosa korumuotoilijoiden käyttöön. Lisäksi kurssiohjelmaani kuuluu kolme 2 op:n itsenäistä työskentelyä kolmen eri professorin kanssa (Jon Havener, Lin Stanionis ja Gina Westergard), joissa siis käyn jokaisen kanssa läpi projektia.

Ensimmäisen opinnäytetyöpalaverin pidin Jonin kanssa viime viikon keskiviikkona. Olin maanantaina tehnyt ja kääntänyt seminaariesityksistä tiivistelmän kuvineen kaikkineen ja lähettänyt sen kaikille professoreille. Tänään tapasin puolestaan Ginan kanssa ja esittelin hänelle tiivistelmän lisäksi laajemmin kuvia aiemmista töistäni. Se hyöty projektin esittelemisestä useampaan kertaan on, että sitä alkaa itsellekin selkenemään, mitä sitä on tekemässä. ;) Kun on pakko tiivistää olennaiseen ja vielä vieraalla kielellä, on pakko pyrkiä löytämään se ydin kaiken sisällä.

Sekä Jon että Gina suhtautuivat mukavasti aiheeseeni ja oli miellyttävä huomata, että olen sen verran pitkällä, että pystyin samantien vastaamaan heidän mieleensä tuleviin kysymyksiin. Sain kummaltakin hyvin sellaisten henkilöiden nimiä, joiden töihin kannattaisi tutustua, ja minkälaisia kirjoja etsiä tueksi. Jonin tapa ohjata on hyvin lempeä ja tavallaan opiskelijalähtöinen: hän kysyy (ilmeisesti aina), miten aiot edetä, mitkä ovat seuraavat kolme asiaa (vastaus: kirjoittamisen jatkaminen, 3D-luonnostelu ja erilaisten origami-, kasvi- ja matemaattisista yhtälöistä tehtyjen kirjojen etsiminen). Jon käski joku aamu tehdä hyvin ripeässä tahdissa määrätyssä ajassa 50 3D-luonnosta paperista, että pääsisi kunnon flow-tilaan. Luonnosteluun pitäisi etsiä myös erilaisia folioita ja puunkappaleita tai muita kolmiuloitteisempia jykevämpi kappaleita, joilla pääsisi kunnolla rakentelemaan.

Ginan tapaamisesta päällimmäiseksi jäi tietty herääminen materiaaleihin. Olen enimmäkseen ajatellut erilaisia metalleja tai kovaa muovia seinäreliefin ja korujen materiaaliksi, mutta Gina reagoi vahvasti koruissani ja muissa töissä esiintyneeseen villaan ja keskustelimmekin yllättäen erilaisten kangasmaisten materiaalien tai jopa villan mahdollisuuksista. Kankaan tai kuitujen käyttäminen kolmiuloitteisen rakenteen luomiseen jollain tavalla herätti vastakaikua minussa, sillä niissä on sitä keveyttä, jota haluaisin työssäni olevan. Täällä mitä luultavimmin on kokemusta kankaiden kovettamisesta erilaisiin rakenteisiin, joten se saattaa olla tutkimisen arvoinen asia. Lisäksi Anne Lindberg on tulossa helmikuun 9. päivä pitämään vierailevana taiteilijana luennon tekstiilitaiteesta, mikä osuu hyvin sopivaan ajankohtaan.

Origamikirjoja löytyy kirjastosta mukava pino ja ennen 50 luonnoksen aivomyrskyä halusin lähteä käsittelemään paperia perinteisemmin keinoin. Tutustua vähän siihen, miten erilaisia tiloja syntyy paperia vain taittelemalla ja leikkelemällä. Olen varannut keskiviikkoaamun flowssa leijailemiseen, joten sitä ennen on pistettävä sakset heilumaan ja silputtava vähän lisää.

Kuvia matkalta kirjastolle

Aamut ovat täällä kauniita. On mieletön fiilis kävellä kampuksen läpi ihmisvirrassa auringon häikäistessä kasvoja. Silloin vasta tajuaa, että sitä todella ollaan täällä, ulkomailla, jossain aivan vieraassa paikassa. Voi nauttia tästä hetkestä ja olla tyytyväinen.

Tie, joka vie kirjastolle. Kirjasto, yksi yhdeksästä, on valtava aarreaitta. Kirjoja on paljon ja niiden selaaminen on vielä hauskaa. Opinnäytetyöhön liittyvien kirjojen etsiminen on haastavaa, liian helposti imeytyy lukemaan kaikkia mielenkiintoisia teoksia ja jää katselemaan kuvia erikoisista tekniikoista tai upeista töistä. Materiaalista on runsauden pula.

Oikeaa ruokaa etsimässä

Kuten jo taisi tulla mainittua, ruoka täällä on pääasiallisesti hyvin sokerista, rasvaista, lisäaineista, käsiteltyä tai kaikkia edellämainittuja. Niinpä sunnuntain koittaessa päätimme lähteä etsimään oikeaa ruokaa, täällä kun kaupat ovat joka päivä auki. Meille oli vinkattu lähellä sijaitsevasta lähi/luomuruokakaupasta ja oivallisen GoogleMapin ohjeiden mukaan kiskoimme reput selkään ja lähdimme taivaltamaan tässä autoilun luvatussa maassa kohti The Community Mercantile -kauppaa.

Paikalliset jalkakäytävät ovat vähän mitä sattuu ja ne joko on kaivettu lumesta esiin tai sitten ei. Reippaat suomalaiset nyt kävelevät sujuvasti pienessä hangessakin, joten parin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen löysimme paikallisen paratiisin esiasteen.

Ovessa odotti jälleen mukavat tervetulotoivotukset:

Tällä kertaa oli muistettu huolehtia, että ihmiset osaavat laittaa myös kengät ja paidat päällensä, mahtavaa! Kauppa oli hinnoiltaan selvästi korkeampi kuin tavalliset bulkkiruokakaupat, mutta kaikki oli luomua ja osa myös lähituotantoa. Myslejä, papuja, pähkinöitä ja muita oli pitkät rivit irtomyynnissä seinillä ja vihannekset ja hedelmät olivat oikean näköisiä eivätkä sellaisia muovisen näköisiä ja kumisen tuntuisia valtavia hormoonijättiläisiä kuin muualla.

Mahtavin löytö oli oikeat kaurahiutaleet! Ei yhtään lisättyä mitään, vain pelkkiä ihania oikeita kaurahiutaleita! Emme myöskään pystyneet vastustamaan hienosti esille aseteltuja piirakoita, jotka oli leivottu aivan lähellä. Täytyyhän sitä kerran maistaa kunnon amerikkalaista omenapiirakkaa.

Reippaan kävelyn jälkeen oli ihana palata kämpille ja tehdä ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa, puhtaista raaka-aineista ja nauttia vielä omenapiirakkaa päälle.

Huvittavinta on ollut, kuinka tärkeimmäksi puheenaiheeksi on noussut meillä ruoka ja mistä sitä saa! Emme ole vaihtokaverin kanssa pahemmin stressanneet mistään virallisista muodollisuuksista, kuten tuberkuloositestin tai englannin kielikokeen läpäisemisestä (seuraukset järjestyksessä karanteeni ja kotimatka tai kielikurssit ja opinto-oikeuden evääminen), vaan yleisin huolenaihe on ollut, mitä seuraavaksi syödään ja missä! Nyt pikkuhiljaa elämä alkaa asettumaan uomiinsa, kun mieleiset ruokapaikat ja -kaupat on löydetty ja tiedetään, miten niihin pääsee. Ei se siis ole ilmeisesti vain miehillä, joilla tie sydämeen vie vatsan kautta.

Kuvia kampukselta

Tähän väliin nopea kuvakierros kampukselta, että näette millaisilla hoodeilla sitä pyöritään. Aloitetaan majapaikasta eli Jayhawker Towereista (yllä). Olemme majoittuneet kampusalueella opiskelija-asuntolaan, joka muistuttaa tavallaan paljon Otaniemeä ja teekkarikylää. Talo, jossa asumme, on kylläkin uudempi ja rempattu äskettäin. Kämpässämme on kaksi makuuhuonetta, olohuone, pieni keittiö ja kylpyhuone. Makuuhuoneet jaetaan kahden hengen kesken ja talo tarjoaa kerrossängyn, työpöydän, lipaston ja tuolin.

Tässä huone vielä suht siistinä yhden päivän majoittumisen jälkeen. Huomatkaa hienot retrolakanat, jotka löytyivät vuorokauden valvomisen jälkeen kirpparilta, kun olimme olleet jenkkilässä ainakin jo kolme tuntia. Kokolattiamatto pitää huolen pölyjen keräämisestä eli täällä ei näy karvapalloja muualla kuin käytävässä ja kylppärissä ja ne koostuvat lähes 100%:sti kiinalaisen kämppäkaverimme pitkistä mustista hiuksista...

Rakennukset täällä ovat poikkeuksetta kolossaalisia ja ainakin yrittävät näyttää vanhoilta. Toki täältäkin löytyy muutama nykyarkkitehtuurin taidonnäyte betonielementteineen. Yllä olevassa kuvassa on päärakennus Strong Hall, jota vartioi Jayhawk, paikallisille äärimmäisen tärkeä maskotti ja tunnus.

Toinen yhtä tärkeä asia on luonnollisesti liput, joita liehuu tangoissa joka puolella.

Vaan mikäs täällä on kävellessä, etenkin kun on lounaaksi saanut jälleen sushia... ;D

Kummaa Kansasissa on...

Lumi
Koko kaupunki menee sekaisin, kun sataa 15cm lunta. Koulut suljetaan, ihmiset passitetaan töistä aikaisemmin kotiin eikä seuraavana päivänä tartte tulla paikalle, koska maassa on lunta. Talvirenkaita ei ilmeisesti tunneta. Tänään käveltiin mäkeä ylös paljon nopeammin kuin auto, joka loppujen lopuksi ei edes päässyt koko matkaa perille.

Kävely
Käveleminen on kauhistus. Nämä eivät voi kuvitella, että voi kävellä matkan, joka on pidempi kuin 100 metriä, jos sitäkään. Saatika sit jos tie kulkee mäen yli. Nyrpistetään nenää ja nauretaan, että eihän sitä viitsi, kun siinä on tuo mäkikin, kauheaa! Kyllä autolla kannattaa kulkea.

Asekyltit
Jokaisessa ulko-ovessa on kyltti, joka kieltää käsiaseiden tuomisen rakennukseen. Onko jollain oikeasti täällä ase mukana? Mihin ne sen jättää, autoonko? Vai kuljetetaanko niitä kouluunkin?

Bussit
Kulkevat harvaan, mutta ovat opiskelijoille ilmaisia, muille hinta on dollarin. Dollarin!!! Bussin voi pysäyttää missä vaan ja mihin vaan, ja kuski avuliaasti kertoo, missä pitää jäädä jos ei tunne paikkoja. Ja tämä tehdään ihan oikealla ystävällisyydellä.

Hinnat
Vesipullo maksaa enemmän kuin vastaava cokis. Ben & Jerry's jädet on aivan hävyttömän halpoja, jotain 2 euroa. Sushilounas on noin 6 dollaria ja sisältää 12 isoa palaa esimerkiksi tonnikala-avokadorullia. Miksi siis joku vetää rasvaa ja lisää rasvaa eri muodoissa, kun saa tuoretta sushia samalla hinnalla?

Lista jatkuu myöhemmin...

Perilla ollaan!

Tuhansia kilometreja takana, 26 tuntia valvomista ja monta lentokoneateriaa. Rajamuodollisuudet meni yllattavan huolettomasti, vaikeinta oli jalleen peukalon osuttaminen sormenjalkilaitteeseen; en tajua miten notkea ihmisen kuuluisi olla, etta se onnistuisi jotenkin suoraan. Tai ehka siina on jotain pituudella tekemista.

Jon ja Lynn hakivat meidat kentalta ja ajoivat Lawrenceen ja suoraan kampukselle. Kohtasimme front deskilla ilmeisesti pari vapaaehtoistyontekijaa, jotka eivat tienneet mistaan mitaan, mutta onnistuivat kuitenkin antamaan meille huoneiston avaimet. Itse huoneisto on yllattavan suuri. Kahden makuuhuoneen lisaksi on suuri olohuone (ilman kalusteita kyllakin) ja oikea keittio, josta loytyy astianpesukone!!! Aivan mahtavaa!!!

Tanaan aamu aloitettiin Ben&Jerry's suklaajatskilla (okei, puuron ja banaanin jalkeen) ja sen jalkeen lahdettin hoitamaan seuraavaa paperisotaa, jota myos ilmoittautumisprosessiksi kutsutaan. Saimme kaytya jo terveystarkastukset ja tuberkuloositestit lapi olemalla noudattamatta ohjeita ja marssimalla suoraan paikan paalle, seka varattua ajan orientaatioiltapaivaan seka englannin kielen kokeeseen. Orientaatio alkaa juuri ja siina meille pitaisi selvittaa kaikki oikeutemme, mita meilla opiskelijoina on kunnon amerikkalaiseen tapaan. Englannin kielen testi on huomenna heti aamulla ja siihen saimme hienot harjoittelupaperit. Kai ne pitaisi viela lukea lapi...

Lähtö lähenee...

Ensi tiistaina on aika kerätä kimpsut ja kampsut kainaloon ja lentää Kansasiin Yhdysvaltoihin kolmeksi kuukaudeksi vaihtoon. Takana on melkoinen määrä paperisotaa, edessä vielä pari piikkiä ja tetriksen pelaaminen matkalaukulla ja koko sillä tavaravuorella, jonka kuvittelen raahaavani mukaan. Kyllä tää tästä...