Niitä ärräpäitä vihdoinkin

Näkymä koulun portailta

Huomaamatta onkin mennyt pari viikkoa siitä, kun viimeksi on päivittänyt blogia. Viimeksi oltiin flow-tunnelmissa, sen jälkeen on lähinnä fiilikset menny flouuuu------flop--flopflop--flou-u-flop-up-flop-flo-p-u-floup--flouuuuuu-ups.

Lupasin alunperin kirjotella niistä kiukutteluistakin tänne ja nyt on ehdottomasti se vaihe, että sensuuri ei enää pidä, vaan pitää päästellä vähän ärräpäitä.

Materiaalista: kivaa, mutta hankalaa. Helppo muokata, mutta just siksi tosi vaikeeta. Kiva tutustua uusiin juttuihin, mut olis tietenkin voinut miettiä, onko tämä juuri se oikea hetki tehdä materiaalikokeiluja.

Kirjoittamisesta ja aiheesta: prkl kun on hankalaa, ärsyttävää, turhauttavaa, aikaa vievää ja kaikkea muuta. Aihe on itsessään niin laaja, että tuntuu älyttömältä yrittää tiivistää sitä pieneen tilaan ja jotenkin vielä niin selkeästi, että muutkin ymmärtäisivät. Ja kun koko aihe on kiistelty eikä siitä ole yhtä konsensusta, mikä on lopullinen totuus. Pieni insinööri mussa haluaisi löytää ytimestä sen mustavalkoisen totuuden eikä lähteä luettelemaan kaikkia niitä harmaiden sävyjä.

joo, muotoa haetaan

Muodosta: rakastan, vihaan, muokkaan, rakastan, vihaan, muokkaan, aloitan alusta, muokkaan, vihaan, muokkaan, rakastan, vihaan jne jne jne... prrrrkl. Välillä uskon, että siitä vielä tulee jotain ja välillä tuntuu, että terve, ensi vuonna uudestaan.

Ajasta: vajaa 5 vkoa jäljellä. Joo, nou voriis. Täältä tullaan. Prkl.

In the flow...

Joo, siellä mennään. Viime keskiviikkona oli palaveri opinnäytetyöstä jälleen Jonin kanssa ja tänään Ginan ja Linin kanssa. Pitkien keskusteluiden jälkeen tuntui ratas vihdoin iltapäivällä kääntyvän päässä ja kaikki hajallaan olleet langanpäät yhtyvän luonnollisesti yhteen pisteeseen. Toivottavasti piste ei karkaa yön aikana.

Opinnäytetyön tekemisestä ulkomailla

Se hyvä puoli opinnäytetyön tekemisessä ulkomailla on, että kaikki häiriötekijät, kuten mies, koira, duuni, kaverit, telkkari, langat, neuleohjeet, askartelut ja kaikki muut ovat valtameren toisella puolella. Oikeasti vuorokaudessa ehtii pyöritellä aihetta päässä aivan älyttömän paljon enemmän, kun ei ole paljoa muuta ajateltavaa. Vähän liikaakin välillä, kun nukahtaessa pitää pompata kämppiksen iloksi pystyyn ja piirtää tai kirjoittaa ylös tajunnan rajamailla syntyneitä uusia oivalluksia. Toisaalta on raskasta, että oma tukiverkosto on kaukana ja joutuu luomaan siitä paikallisen version, mutta nykytekniikan avulla saa onneksi pidettyä aika hyvin yhteyttä. Tällä hetkellä voin vielä suositella kokemusta muillekin. Vaatii toki jonkun verran uskallusta hypätä tuntemattomaan, mutta jos hyvin käy, siivet kantaa ja vauhtia piisaa.

Ps. Immo, mitä on tämä valkoinen muurauslaasti, mitä nämä käyttää juottamisessa???!!!

On täällä opiskeltukin

Korean Cranes Rising

Jon Havener, 2005

...kaiken sen ruuasta huolehtimisen lisäksi. ;) Kurssit ovat jo alkaneet ja ensimmäiset tehtävät on tehty. Minulla on täällä vain kaksi varsinaista kurssia opinnäytetyön lisäksi: valukurssi (3op) ja 3D-mallinnuskurssi (3op) Matrix-ohjelmalla, joka on periaatteessa Rhino + näppärä lisäosa korumuotoilijoiden käyttöön. Lisäksi kurssiohjelmaani kuuluu kolme 2 op:n itsenäistä työskentelyä kolmen eri professorin kanssa (Jon Havener, Lin Stanionis ja Gina Westergard), joissa siis käyn jokaisen kanssa läpi projektia.

Ensimmäisen opinnäytetyöpalaverin pidin Jonin kanssa viime viikon keskiviikkona. Olin maanantaina tehnyt ja kääntänyt seminaariesityksistä tiivistelmän kuvineen kaikkineen ja lähettänyt sen kaikille professoreille. Tänään tapasin puolestaan Ginan kanssa ja esittelin hänelle tiivistelmän lisäksi laajemmin kuvia aiemmista töistäni. Se hyöty projektin esittelemisestä useampaan kertaan on, että sitä alkaa itsellekin selkenemään, mitä sitä on tekemässä. ;) Kun on pakko tiivistää olennaiseen ja vielä vieraalla kielellä, on pakko pyrkiä löytämään se ydin kaiken sisällä.

Sekä Jon että Gina suhtautuivat mukavasti aiheeseeni ja oli miellyttävä huomata, että olen sen verran pitkällä, että pystyin samantien vastaamaan heidän mieleensä tuleviin kysymyksiin. Sain kummaltakin hyvin sellaisten henkilöiden nimiä, joiden töihin kannattaisi tutustua, ja minkälaisia kirjoja etsiä tueksi. Jonin tapa ohjata on hyvin lempeä ja tavallaan opiskelijalähtöinen: hän kysyy (ilmeisesti aina), miten aiot edetä, mitkä ovat seuraavat kolme asiaa (vastaus: kirjoittamisen jatkaminen, 3D-luonnostelu ja erilaisten origami-, kasvi- ja matemaattisista yhtälöistä tehtyjen kirjojen etsiminen). Jon käski joku aamu tehdä hyvin ripeässä tahdissa määrätyssä ajassa 50 3D-luonnosta paperista, että pääsisi kunnon flow-tilaan. Luonnosteluun pitäisi etsiä myös erilaisia folioita ja puunkappaleita tai muita kolmiuloitteisempia jykevämpi kappaleita, joilla pääsisi kunnolla rakentelemaan.

Ginan tapaamisesta päällimmäiseksi jäi tietty herääminen materiaaleihin. Olen enimmäkseen ajatellut erilaisia metalleja tai kovaa muovia seinäreliefin ja korujen materiaaliksi, mutta Gina reagoi vahvasti koruissani ja muissa töissä esiintyneeseen villaan ja keskustelimmekin yllättäen erilaisten kangasmaisten materiaalien tai jopa villan mahdollisuuksista. Kankaan tai kuitujen käyttäminen kolmiuloitteisen rakenteen luomiseen jollain tavalla herätti vastakaikua minussa, sillä niissä on sitä keveyttä, jota haluaisin työssäni olevan. Täällä mitä luultavimmin on kokemusta kankaiden kovettamisesta erilaisiin rakenteisiin, joten se saattaa olla tutkimisen arvoinen asia. Lisäksi Anne Lindberg on tulossa helmikuun 9. päivä pitämään vierailevana taiteilijana luennon tekstiilitaiteesta, mikä osuu hyvin sopivaan ajankohtaan.

Origamikirjoja löytyy kirjastosta mukava pino ja ennen 50 luonnoksen aivomyrskyä halusin lähteä käsittelemään paperia perinteisemmin keinoin. Tutustua vähän siihen, miten erilaisia tiloja syntyy paperia vain taittelemalla ja leikkelemällä. Olen varannut keskiviikkoaamun flowssa leijailemiseen, joten sitä ennen on pistettävä sakset heilumaan ja silputtava vähän lisää.

Kuvia matkalta kirjastolle

Aamut ovat täällä kauniita. On mieletön fiilis kävellä kampuksen läpi ihmisvirrassa auringon häikäistessä kasvoja. Silloin vasta tajuaa, että sitä todella ollaan täällä, ulkomailla, jossain aivan vieraassa paikassa. Voi nauttia tästä hetkestä ja olla tyytyväinen.

Tie, joka vie kirjastolle. Kirjasto, yksi yhdeksästä, on valtava aarreaitta. Kirjoja on paljon ja niiden selaaminen on vielä hauskaa. Opinnäytetyöhön liittyvien kirjojen etsiminen on haastavaa, liian helposti imeytyy lukemaan kaikkia mielenkiintoisia teoksia ja jää katselemaan kuvia erikoisista tekniikoista tai upeista töistä. Materiaalista on runsauden pula.