HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUU???!?!!!!?!

Juu! Matkan traumatisoivin hetki on koettu. Viime tiistaina luulimme menevämme aivan normaalisti pajalle tunnille, kun taas tuli eteen vastaavanlainen impromptu field trip kuin pari viikkoa sitten, tosin hieman lyhyemmällä varoitusajalla (tunti) ja hieman lähemmäs (Kansas City). Itse matka ja sen kohteet olivat mielenkiintoiset ja hauskat (niistä ehkä lisää myöhemmin), lounas sen sijaan osoittautui hieman jännittäväksi. Kuvassa paikka näyttää vielä ihan viattomalta.

Vaan tästä se alkoi... HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!!!!! HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUU!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!HAIHAUMEIJAIHELJUU!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUU!!!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUHAUMEJAIHELUU!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJU!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUUU!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!! HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUUUUUUU!!!!!! HAIHAUMEIJAIHELJUUUU!!!HAIHAUMEIJAIHELJUUUUUUHAIHAUMEIJAIHELJUUUUUU!!!!

Ihan julmettu huutaminen täyteen ääneen hyvin muodostuneilla afroamerikkalaisilla keuhkoilla pienessä tilassa, tarkoituksena ilmeisesti saada puristettua ihmisestä tilaus ulos. Jopa osa paljasjalkaisista paikallisistamme koki tilanteen lievästi sanottuna traumaattisena. Kämppis pelästyi sen verran pahasti, että suojautui mitä pikimmiten selkäni taakse ja jätti allekirjoittaneen makaamaan tuleen. Onneksi älli toimi sen verran, että tajusin tilata sen herkullisimman vaihtoehdon, "The same, please". Ja vielä kämppikselle sama. Ja korealaiselle pojalle, joka löytyi kämppiksen selän takaa piilosta.

Tulihan sitä murkinaa ja oikein periamerikkalaista tulikin. Kunhan huutoelämyksestä oli hieman toipunut, sen sai syötyäkin. Ja maukasta oli.   ;D 

Että terkkuja vaan täältä.